Mietin pitkään puhelin kädessä mitä teen. Lopulta näpyttelin ajanvarauksen numeron kännykkään ja soitin. Eipä paljoa helpottanut, koska seuraava vapaa aika oli kuukauden päästä. Päätin kyllä ottaa sen ajan, mutta Seronilin vaikutuskin alkaa vasta pari viikkoa käytön aloittamisesta, joten eipä paljon lohduta.

Tämä on henkilökohtainen blogini. En aio käsitellä tässä päivänpoliittisia aiheita enkä pohtia avaruuden laajuutta, vaan kertoa omasta elämästäni ja tuntemuksistani tekstimuodossa. En halua ainakaan vielä paljastaa oikeata identiteettiäni, joten kirjoitan nimimerkin suojissa. Ehkä sitten myöhemmin...
Blogi tulee olemaan minun henkilökohtaista avautumista masennuksesta ja pahasta olosta. Tai noh, ehkä myös iloisemmista aiheista, mutta tällä hetkellä nuo asiat ovat kovasti pinnalla.

Kello tikittää kohti kahta ja minä olen valveilla. Päätin jälleen, että jätän huomisen koulupäivän välistä, koska en vaan jaksa. En jaksa matematiikkaa, en jaksa niitä ihmisiä. Sen sijaan ajattelin tilata aamulla ajan lääkärille, jolta toivon taas saavani ilopillereitä. Kerran aiemmin olen näitä masennukseeni napsinut ja silloin ne auttoivat. Sen jälkeen elämässä oli pidempi hyvä ajanjakso (lopettamisenkin jälkeen), mutta syksy tuntuu taas pilaavan kaiken ja vanhat muistot puskevat pintaan.

Mietin usein miksi en pidä itsestäni. Onhan ulkonäössäni jonkinlaisia huonojakin puolia, mutta oikeasti taidan olla ihan ok. Näin itselleni väitän, mutta oloni ei vaan parane. Koulukiusaus on vakava asia, mutta en ymmärrä miten se olisi voinut jättää minuun näin pahat jäljet, vaikka muuta pahaa minulle ei oikeastaan ole elämässä tapahtunutkaan.

Jatketaan ku keretään :)